Face-to-face kohtaaminen oli traumaattinen kokemus kaikille osapuolille! Olimme ylakerrassa myohaan illalla menossa nukkumaan, kun mieheni lahti viela kaymaan alakerrassa. Ja tormasi portaissa hiireen. Mies huusi mulle etta tuo akkia joku astia! Siis astia!??? Ylakerrassa?!!! Ainoa minka siihen hataan loysin, oli kiinanruusun aluslautanen mallia iso tuppervaarakulho. Kiikutin sen miehelle, joka narkastyneena moittii, etta olisit tuonu jonkun lapinakyvan! Siis ylakerran valikoimista??? Miehella se sitten leikkaa!!! No tuppervaaraan oli tyytyminen ja silla se jahisti hiirulaisen alakertaan, jonka pimeyteen se lopulta viiksineen ja hantineen katosi. Hui.
Oikeastaan ihan hyva ettei sita saatu kiinni. En halua edes kuvitella mita ihmetta olisimme tehneet tuppervaarassa pyristelevalle siimahannalle.
Mies googlasi ja luki ja tutki parhaita metodeja hiirien haatamiseksi. Ja oppi muuten samalla normaalia enemman hiirien anatomiasta...!
Keskustelupalstoilla yhdeksan kymmenesta oli sita mielta, etta paras hiirenkarkotin on:
Ja tammoinen meilla nyt sitten kollottelee! Kyseessahan ei kuitenkaan ole mikaan uusi tuttavuus, vaan meidan entinen Otto!
Otto muutti Dallasista jo etukateen aidilleni odottelemaan talon loytymista, emmeka viitsineet ottaa sita ahtaaseen ja pieneen kerrostaloasuntoon. Olin jo luopunut toivosta yhdistaa perheemme jasenet, niin hyvin se oli kotiutunut uuteen kotiinsa maalla taman reilun vuoden aikana. Mutta kun meillakin olosuhteet on varsin maalaiset, tai sanotaanko hiiriset, paatimme tuoda pojan takaisin kotiin!
Lapset opettelee parhaillaan kissan varovaista kohtelua ja ovat liikuttavan onnellisia uudesta perheenjasenesta! He kun olivat viela vauvoja kun Otto viimeeksi asui kanssamme.
Tervetuloa takaisin perheeseen Otto-kisu!
M
6 kommenttia:
Tuost ois kyl pitäny saada jotain videofilmiä,ku siel keskellä yötä tupperinkuppi kädessä hiiri jahdissa ootta :)))
Mut toivottavasti Otto hoitaa homman kotiin!
Hihi, se oli kylla aika naurettava tilanne!!!!
Selvasti huomaa etta Otto on havainnu hiirien olemassaolon jossain seinien valissa, kun se saattaa istua ja tuijottaa keittion nurkkaa vaikka koko illan. Viela se ei ole kuitenkaan paassyt nenatysten niiden kanssa!
Go Otto go!! Ja ettekös te niin lukenut, että jo kissan pelkkä läsnäolo voi helpottaa hiiriongelmaan? Tajuavat pysyä poissa =)
Tervetuloa takas Otto munkin puolesta!
Viela kuulee kyl selvasti illalla hiirujen rapinaa mm. keittiossa, joten eivat oo viela tajunneet kissan tuloa taloon. Mut epailen, et jos ne erehtyy tyontamaan viela nokkansa seinan talle puolelle, ei ne kauaa oo elavien kirjoissa. Otto on osoittanut kykynsa Dallasin gekkojen kanssa;-)
Ihhihii, ihana tuo teidän hiiriseikkailu. Ja täältähän siis löytyi vastaus kysymykseeni, Otto siis tosiaan on tehnyt comebackin. Miten ihanaa, I love it!
Niin on! <3 Mites teilla Elvis jakselee?
Lähetä kommentti