"Vaikka arkikiire on monilla kova, lyhytkin yhteinen leivontahetki on Heikkilan mukaan osoitus valittamisesta, ja se lisaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. -Pienten lasten vanhemmat, jotka leipovat palleroidensa kanssa, jattavat heille koko elamaksi jaljen, jossa tuoksut ja pulla tuovat lampimia muistoja viela aikuisenakin."
Koko viime vuoden mun mielessa on siintanyt naky, jossa mina ja lapset leivomme yhdessa pitkalla keittiontasolla; lapset omilla jakkaroillaan seisten, essut paallansa ja jauhoa kasvoissaan. Huokaus. Minakin tahdon olla pullantuoksuinen aiti.
Huomenna meilla leivotaan!
Silla mulla on uus!
M
p.s. Pakko jakaa teille viela Tn lapsuuden pullamuisto, joka on kuulemma jattanyt traumaattiset jalkensa... Kun heilla kotona leivottiin, tuoretta vastaleivottua pullaa ei saanut heti syoda kuin yhden, ja loput aiti pakkasi tiukasti pakkaseen. Josta niita vasahtaneita pullia sitten myohemmin sulateltiin. Ja eihan se sitten enaa maistu samalta; uunituoreelta pullalta, jokaisen lapsen suosikilta;-) Funny. Ja anoppikin reilusti myontaa olleensa outo. No meilla ei tulla tekemaan samaa virhetta;-)
4 kommenttia:
Tosi ku vesi,et pulla on parasta tuoreena ja sillon sitä pitää/saa syödä niin paljo ku haluaa.
Kyl sie viel lasten kanssa kerkeet leipoon vaikka kuinka paljo :)
Tervetuloa huomenna kahville, saattaapi olla jotain leivonnaistakin tarjolla;-)
Finally here! Kauhee pullatrauma, T polo :D . Meillä mutsi ei ollut mikään hiivapeukalo, uunista tuli ties minkänäköstä lättänää, mutta yritys 10 ja hyvää oli :D.
No vihdoinkin, teretulemast! On taalla jo odoteltukin...... Puspus!
Lähetä kommentti