ja lamaannus. Jotenkin puolivaloilla tassa mennaan. Kisua ei ole vielakaan loytynyt, ja tuntuu etta joka ikinen aamu toivo heraa uudestaan, jospa se tanaan tulisi kotiin. Ja sitten joka ikinen ilta toivo ja kissanomistaja romahtaa. Muulle perheelle ei oikein voi surua nayttaa ja pitaa pillittaa piilossa. Toivoisin etta loytyisi edes kuolleena, olisi sekin helpompi kestaa kun tata jatkuvaa epatoivoa ja huolta. Vatsakipukin alkaa olla jo olla kroonista.
M
1 kommentti:
Hugs muru!
Lähetä kommentti